Suomalaista puuosaamista kriisialueille

Pakolaisleireillä ja kriisialueilla käytetään usein telttoja hätämajoituksena. Väliaikaisratkaisuissa on suosittu myös esimerkiksi metallikonteista tehtyjä asumuksia. Vuoden 2015 pakolaisaallossa kokeiltiin puisia suojia Saksassa ja Sveitsissä. Kovin yleisiä ne eivät kuitenkaan ole, vaikka puu on ekologinen rakennusmateriaali.

Etelä-Pohjanmaan liiton rahoittamassa Kestävää rakentamista kehittyviin maihin (KERAKE) -hankkeessa suunnitellaan puista konseptia väliaikaisasumiseen kriisialueilla.

Suunnitelma elää ja hakee muotoaan. Suunnittelu on tasapainoilua sen suhteen, että design on tuotteena houkutteleva, mutta kuitenkin väliaikaiseen, kriisiajan asumiseen tarkoitettu. Kuva: Mari-Sohvi Miettinen

– Lähtökohtana on vähähiilinen rakentaminen, kertoo hankkeen johtaja, arkkitehtuurin professori Ari Hynynen Tampereen yliopistosta.

Konseptia on suunniteltu akuutin hätämajoituksen sijaan pitkittyneeseen väliaikaisasumiseen pakolaisleireillä tai alueilla, joissa on tapahtunut jokin luonnonkatastrofi.

– Oleskelu voi kestää alueella useita vuosia tai kymmeniä vuosia. Asukkaat ja leirin ylläpitäjät toivovat itse, että oleskelu on väliaikaista, kertoo arkkitehti Mari-Sohvi Miettinen.

Hankkeessa tehdään Ari Hynysen mukaan ns. luonnosvaiheen esisuunnitelma, jossa pyritään ratkaisemaan puurakentamiseen ja kriisiajan asumiseen liittyviä ongelmia ja huomioimaan paikallisiin olosuhteisiin liittyvät asumisen tarpeet. Tekeillä on markkinaselvitys, jossa pohditaan muun muassa tarkempaa kohdealuetta.

Etelä-Pohjanmaalla on useita puualan yrityksiä ja kaksi Suomen kolmesta CLT-puurakentamisen tehtaasta. Yrityksissä on herännyt kiinnostusta pilottirakennuksen valmistamiseen.

– Kiinnostuneita on myös mm. ikkuna- ja ovivalmistajissa ja saniteettipuolen yrityksissä, kertoo hankkeen projektipäällikkö Virpi Palomäki Tampereen yliopiston Seinäjoen yksiköstä.

Arbo-konsepti soveltuu eri tarpeisiin ja käyttötarkoituksiin

Huomioitavia asioita pitkittyneessä oleskelussa ovat Miettisen mukaan turvallisuus, yksityisyys, puhdas vesi ja ravinto sekä mahdollinen opiskelu ja työnteko ja omien asioiden ajaminen.

Hätätilanteiden varustelutasolle on olemassa YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n laatimat kansainväliset suositukset, jotka löytyvät Handbook for Emergencies -käsikirjasta.

Miettinen on suunnitellut Arbo-rakennuksen, johon mahtuu asumaan yksi 4–6 henkilön perhe noin 22 neliömetrin alalle.

Puu on vähähiilinen materiaali, jota pidetään miellyttävänä. Puu myös tasaa kosteus- ja lämpötilaeroja. Kuva: Milja Mansukoski

– Arbo on latinaa ja tarkoittaa puuta. Rakennus on ajateltu toteuttaa puusta vesikattorakennetta myöten.

Virpi Palomäki on tehnyt eri materiaaleista hiilijalanjälkilaskelmia. Esimerkiksi peltikatto nostaisi hiilidioksidipäästöjä. Puinen katto on mahdollista käsitellä siveltävällä pinnoitteella.

Talossa on alkovi, makuuparvi, lisämakuupaikkoja, kuivakäymälä ja keittotila. Suunnitelma elää yhä ja esimerkiksi kulttuurierot vaikuttavat siihen, voiko käymälä olla samassa rakennuksessa keittotilan kanssa. Täysin universaali patenttiratkaisu ei ole Miettisen mukaan mahdollinen, mutta tilaa on helppo räätälöidä erilaisiin tarpeisiin ja käyttötarkoituksiin.

– Samaa konseptilla voi käyttää väliaikaiseen asumiseen tai osana pysyvämpää asuinrakennetta. Esimerkiksi ikkuna-aukkoja voi hyödyntää tekemällä uudet sisäänkäynnit viereisiin huoneisiin.

Ruonlaitossa on mahdollista hyödyntää aurinkoenergiaa, ja taloa voidaan viilentää yksinkertaisella aurinkosuojalla.

Jatkossa selvitetään mahdollisuutta rakentaa pilottirakennus ja testata talon purettavuutta ja pystytystä.

– Ehkä myös asuinkokeilu on mahdollista toteuttaa. Samalla testattaisiin tilojen toimivuutta, Miettinen kertoo.

Konseptin valmistuttua tuleva on yritysvetoista jatkokehitystä. Volyymitasolla kysyntä on valtavaa maailmalla, joten tuotannolle löytyisi todennäköisesti tilausta.

Väliaikaisen asumuksen puiset elementit on tarkoitettu pitkäikäisiksi jatkokäyttöä ajatellen. Kuva: Mari-Sohvi Miettinen

KERAKE – kestävää rakentamista kehittyviin maihin

Toteutusaika: 1.1.2020–31.12.2021
Kokonaiskustannukset: 149 740 euroa
EAKR- ja valtion tuen osuus: 104 818 euroa

Rahoittajat: Etelä-Pohjanmaan liitto, Seinäjoen yliopistokeskus, Seinäjoen kaupunki ja Tampereen yliopisto